Lentopallon miesten EM-kisojen kotilohko Tampereella polkaistaan käyntiin torstaina, kun Suomi kohtaa Tanskan. Veljesten kokoonpano on täynnä toinen toistaan kovemmissa ulkomaisissa sarjoissa pelaavia pelaajia, mikä kertoo täsmällisesti, miksi joukkue on kovassa nosteessa.
Suomen miesten lentopallomaajoukkue on yksi maailman kuumimmista lentopallomaajoukkueista. Suunta näyttää samalla tavalla ylöspäin kuin se näytti 20 vuotta sitten, jolloin italialaisen päävalmentajan Mauro Berruton johdolla alkoi suomalaisen lentopallon historian menestyksekkäin aikakausi.
Yhtymäkohtia on paljon. Suomi sai kabinetin kautta paikan maailmanliigaan vuodeksi 2006. Tällä kertaa, kesälle 2027, paikka maailmanliigan korvanneeseen Volleyball Nations Leagueen tuli pelaamalla, mutta jälleen vääntöä piti käydä myös kabineteissa, koska kansainvälinen lentopalloliitto palautti Venäjän valtuudet osallistua kilpailutoimintaan.
Myös pelaajistossa on paljon samaa: erittäin lupaavia ikäluokkia, jotka ovat vasta matkalla ylöspäin. Sen takia onkin tärkeää huomioida, että 20 vuotta sitten menestyskauden paras EM-sijoitus, neljäs, tuli heti ensimmäisessä mahdollisessa paikassa Moskovassa 2007. Tarinan opetus nykymaajoukkueelle: jo nyt on mahdollista menestyä.
Tässä piilee myös suuri syy sille, että miesten jalkapallossa Suomi ei ole päässyt samalle aallonharjalle kuin kori- ja lentopallossa.
Ennen kaikkea yhteinen tekijä on se, että nuori ja potentiaalinen pelaajisto on päässyt laajasti maailman huippusarjoihin. Yhä edelleen on varaa ottaa askeleita ylöspäin sarjahierarkiassa, mutta jo tällä hetkellä koko Veljesten runko pelaa laadukkaissa ammattilaissarjoissa.
Maajoukkueessa ei määräänsä enempää enää pelaajaa kehitetä, vaikka lentopallon erityinen luonteenpiirre pitkä maajoukkuekesä onkin. Arki ratkaisee – ja sen takia Veljesten nousu uudelleen kohti maailman eliittiä kulkee käsi kädessä pelaajien seurajoukkueurien kanssa.
Tässä piilee myös suuri syy sille, että miesten jalkapallossa Suomi ei ole päässyt samalle aallonharjalle kuin kori- ja lentopallossa. Kun pelaajia ei ole maailman kovimmissa arkiympäristöissä, maajoukkueessa on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, kompensoida tilannetta.
Suomen EM-leiriryhmässä oli ennen viimeistä pudotusta 15 pelaajaa. Heistä vain nuorin, vuonna 2007 syntynyt Viktor Viljamaa, pelasi menneellä (ja pelaa tulevalla) kaudella kotimaassa. Suurlupauksellakin on ollut kysyntää, mutta Hurrikaani-Loimaa on vielä vienyt voiton.
Lisäksi Niklas Breilin on vielä ilman sopimusta tulevalle kaudelle. Hänkin oli viime kaudella joukkueessaan Belgiassa selkeä ykköslibero, joten kyse on lähinnä siitä, että sopimusta ei ole löytynyt vielä.
Breilin on kuitenkin maajoukkueessa selkeä kakkoslibero, ja se ykkönen, Voitto Köykkä, on liberotähti maailman kenties kovimmassa sarjassa Puolassa. Liberon tontti on Suomella hyvin hanskassa.
Entä sitten muut pelipaikat? Käydään yksitellen läpi.
Suomella on passarin paikalla kaksi Saksan sarjan viime kauden parasta passaria.
Saksan sarja ei ole aivan Euroopan kovimmassa korissa, mutta hyvin lähellä sitä. Suomella on passarin paikalla kaksi Saksan sarjan viime kauden parasta passaria – vuonna 2000 syntynyt Fedor Ivanov ja vuoden nuorempi Santeri Välimaa.
Vaikka maajoukkueessa Ivanov on ykköspassari, Välimaa oli menneellä kaudella Saksassa vielä parempi. Ja mikä tärkeintä, Välimaa jatkaa Lüneburgissa, joka ylsi Bundesliigan finaaliin, mikä taas avasi paikan tämän kauden Mestarien liigaan. Mestarien liigan pelit toimivat vielä Bundesliigaa tehostavina kehityskiihdyttämöinä.
Myös Ivanov pääsi vahvan kautensa siivittämänä astetta kovempaan sarjaan, Turkkiin Gaziantepin joukkueeseen. Molemmat Suomen passarit ovat siis paitsi yhä pelipaikalleen suhteellisen nuoria myös jo hyvällä eurooppalaisella tasolla – ja mikä tärkeintä, haaste koventuu molemmilla ensi kaudella.
Japanin sarja on niin kovatasoinen, että suomalaisista ainoastaan Puolassa pelaava libero Voitto Köykkä on ensi kaudella Tyynismaata kovemmassa arkiympäristössä.
Petteri Tyynismaa veti Saksan Bundesliigassa sellaisen tykkikauden, että ensi kaudella tie vie Japaniin Kagoshiman joukkueeseen, jossa apuvalmentajana toimii suomalainen Joonas Huhtakangas. Japanin sarja on niin kovatasoinen, että suomalaisista ainoastaan Puolassa pelaava libero Voitto Köykkä on ensi kaudella Tyynismaata kovemmassa arkiympäristössä.
Muutoin keskipelaajat ovat keskimäärin heikoimmissa sarjoissa suomalaisista: Severi Savonsalmi pelasi viime kauden isossa roolissa Romanian sarjan kärkijoukkueessa Galatissa ja siirtyy nyt Ranskaan, Miika Haapaniemi puolestaan vaihtoi hyvän Belgiassa pelatun kauden jälkeen aina arvaamattomaan Kreikan liigaan. Savonsalmi pelaa myös mestarien liigaa.
Alexej Zhbankov jatkaa Saksan Bundesliigassa Münchenissä. Kolmoskeskipelaajan rooli heikossa Bundesliigan joukkueessa onkin koko Suomen EM-joukkueen heikoin tilanne, jos ei sopimuksetonta liberoa Breiliniä oteta laskuihin. Zhbankovkin on kuitenkin Saksan Bundesliigassa ja pääsee myös pelaamaan siellä, mikä kertoo paljon Suomen pelaajiston tilanteesta.
Nyt osoite vaihtuu sarjan sisällä Gebzeen, jossa Luka Marttila on lähtökohtaisesti ison roolin tähtipelaaja kovassa sarjassa.
Yleispelaajissa Suomella on erittäin hyvä tilanne, jossa peliajasta on kovaa sisäistä kilpailua. Tulevaisuudessa sitä on vielä enemmän, kun vuonna 2007 syntynyt Viktor Viljamaa kasvaa vielä muutaman vuoden.
Viime kaudella vammoista kärsinyt kapteeni Antti Ronkainen jatkaa Belgiassa, joka ei ole Euroopan kovimpia sarjoja. Ronkaisen seura Maaseik pelaa kuitenkin myös mestarien liigaa, joten myös hän saa säännöllisesti eliittitason pelikokemusta.
Niko Suihkonen pelasi menneen kauden isossa roolissa Ranskassa ja siirtyy nyt Romanian liigan suurseuraan Bukarestiin. Kuten Ronkaisellakin, Suihkosen arkea rytmittää tulevalla kaudella myös mestarien liiga.
Sitten on vielä Marttilan veljekset. 2003 syntynyt Luka on ehtinyt käydä jo Italiassakin, mutta siirtyi kesken viime kauden Turkin liigan suurseuraan Fenerbahceen. Marttilan Turkkiin hankkinut valmentaja sai kuitenkin nopeasti potkut, mikä vaikutti hänen rooliinsa. Silti Marttila pääsi pelaamaan. Nyt osoite vaihtuu sarjan sisällä Gebzeen, jossa Marttila on lähtökohtaisesti ison roolin tähtipelaaja kovassa sarjassa.
2005 syntynyt Nooa Marttila puolestaan jatkaa Ranskan liigan Arago de Setessä. Hänen kautensa Ranskassa oli kaikin puolin vahva ja rooli iso, joten jatko samassa ympäristössä oli kehityksen kannalta hyvinkin perusteltu. Ranskan liigan taso lähentelee Saksan Bundesliigaa.
Tässä vaiheessa on vielä mahdotonta sanoa, nouseeko Suomen ykköshakkuriksi kisoissa Joonas Jokela vai Veikka Lindqvist.
Vaikka EM-kisoihin on enää muutama päivä aikaa, tässä vaiheessa on vielä mahdotonta sanoa, nouseeko Suomen ykköshakkuriksi kisoissa Joonas Jokela vai Veikka Lindqvist. Kummankin seurajoukkuerooli menneellä kaudella jäi minimaaliseksi. Jokelan ja Lindqvistin esimerkit kertovatkin, että askeleita kannattaa ottaa yksi kerrallaan.
Vuonna 1998 syntynyt Jokela jäi viime kaudella Turkissa maailman parhaiden hakkurien joukkoon lukeutuvan hollantilaisen Nimir Abdel-Azizin varjoon. Tulevalla kaudella Jokela pelaa Suihkosen seurakaverina Bukarestissa – Romanian suurseurassa mestarien liigaa siis.
Viisi vuotta nuorempi Lindqvist otti kovan haasteen siirryttyään Italiaan, mutta yksi maailman kovimmista sarjoista jäi tällä erää valloittamatta. Tulevalle kaudelle Lindqvist siirtyi peliajan ja roolin perässä Ranskan liigan Chaumontiin.
Alkusarjan kevyemmät vastustajat tulevat tälle kaksikolle tarpeeseen, jotta kadoksissa ollut pelituntuma löytyy. Varavaihtoehtona on yleispelaajien kuormittaminen, mutta sellainen vaihtoehto vaatisi päävalmentaja Olli Kunnarilta isompia taktisia muokkauksia joukkueen pelaamiseen.
Ei tarvitse palata ajassa kuin kaksi vuotta taaksepäin, kun Puolan liigassa jo silloin pelannut Köykkä oli ainoa Saksaa ja Ranskaa kovemmissa sarjoissa pelannut suomalaispelaaja.
Suomalaispelaajat ovat nousseet sarjahierarkiassa hiljalleen. Ei tarvitse palata ajassa kuin kaksi vuotta taaksepäin, kun Puolan liigassa jo silloin pelannut Köykkä oli ainoa Saksaa ja Ranskaa kovemmissa sarjoissa pelannut suomalaispelaaja nykymaajoukkueesta.
Ensi kaudella Köykän lisäksi Saksaa ja Ranskaa kovemmissa sarjoissa pelaavat Tyynismaa (Japani), Ivanov (Turkki) ja Luka Marttila (Turkki). Lisäksi mestarien liigassa nähdään peräti viisi suomalaispelaajaa (Ronkainen, Välimaa, Savonsalmi, Suihkonen ja Jokela). Siinä on jo kentällisen verran pelaajia.
Ja ne loputkin EM-pelaajat ovat Ranskassa tai Saksassa. Ainoat poikkeukset ovat Kreikkaan siirtyvä Haapaniemi ja toistaiseksi vielä sopimukseton kakkoslibero Breilin.
Koripallossa Susijengi saa samalla tavalla kasattua jo lähes koko avausviisikkonsa NBA:ssa ja Euroliigassa pelaavista pelaajista. Niin sanottu kakkosketju on lentopallossa vielä toistaiseksi Susijengin rotaatiopelaajia kovemmissa sarjoissa, mutta koripallossa sopimuksia vielä odotellaan.
Ei ihme, että nämä kaksi suurien sisäjoukkuepelien maajoukkuetta ovat lunastaneet vakiomandaatin EM-tasolle ja ovat päässeet myös MM-tasolle mukaan. EM-tasolle ei tarvitse näistä lähtökohdista lähteä vain osallistumaan – myös menestyminen on realistinen tavoite. Susijengi oli viime kesänä EM-nelonen, nyt on Veljesten vuoro haastaa jättiläiset.
Jalkapallossa Huuhkajat pääsi mukaan EM-kisoihin 2021, mutta se on toistaiseksi yksittäinen visiitti Euroopan kermassa. Tällä hetkellä Suomen sijoitus miesten Fifa-rankingissa on 75:s, kun sekä Susijengillä että Veljeksillä maailmanranking on 16:s.
Voidaan tietysti mennä sen taakse, että jalkapallo on vielä kori- ja lentopalloa kilpaillumpi laji, mutta lajin suuruus ei sinänsä dynamiikkaa muuta: jos pelaajia ei ole maailman parhaissa sarjoissa, maajoukkueen on mahdoton menestyä.
Ja Huuhkajilla niitä ei tällä hetkellä tarvittavassa laajuudessa ole. Toisin kuin Susijengillä ja Veljeksillä.
PÄIVITETTY 7.9.2026 klo 11.58: Lisätty, että myös Severi Savonsalmi pelaa mestarien liigaa tulevalla kaudella.